Intro

Tätä et saa tekemättömäksi.

Ensimmäinen – ja toistaiseksi, ainoa ajatuksesi, sen jälkeen kun laskeuduit pimeyteen. Portaikko jonka olit valinnut, sisäänkäyntisi tuolle puolen, oli varsin mitäänsanomaton, sittemmin hylätyn talon perällä olevat portaat ylös ullakolle. Näet pölyiset saappaanjäljet vanhoilla ja kuluneilla askelmilla; et ole ollut ainut, joka on valinnut tämän paikan.

Mutta kaikki tämä on jo mennyttä – tässä hetkessä, löydät itsesi pimeällä ullakolla, tunnustelemassa tietäsi kohti huoneen perällä odottavaa ovea. Talon pohjakartan mukaan tuossa ei pitäisi voida olla ovea, mutta tiedät itsekin, että et ole enää ullakolla ollenkaan. Täällä olet jossain muualla, välitilassa kaiken taaksesi jättämän ja kaiken tuon oven takana olevan välillä.

Suunnistaessasi pimeässä, satut osumaan johonkin, jonkinlaiseen epämääräiseen esineeseen, ja jokin siinä saa sinut hetkeksi epäröimään. Harkitset ottaisitko sen mukaan vai jättäisitkö siihen – se ei välttämättä ole mitään, mutta saattaisi se myös olla jotain. Voit vetää kortin saadaksesi Esineen, mutta et voi vielä nähdä, mikä se tarkalleenottaen on.

Saavutat sen, tunnet sen kostean ja kylmän puupunnan sormissasi… ja sen lautojen saumoistat näet valon, kuulet lintujen laulun, tunnet kesäpäivän lämmön. Painat ovea auki, joutuen käyttämään enemmän voimaa kuin olit odottanut, ovi laittaa vastaan saranoistaan. Mutta lopulta se antaa myöten, ja kesäpäivän lämpö ja valo tulvivat sisään, sokaisten sinut hetkellisesti kunnes silmäsi tottuvat valoon.

Nouset ylös maakellarista, ja näet edessäsi mustaksi palaneen mökin. Aloitat pelisi Mustapirtissä ➚.